Työ ja vapaa aika rintamalla on riittänyt tohinaa, mutta eiköhän tässä pikku hiljaa tule taas seesteisempikin kausi.
Pikku prinsessa kasvaa ja vanhemmat Espoossa miettivät kovasti ristiäisten ajankohtaa.
Täällä kotona on ollut eräätkin kuratassun jäljet lattiassa, kun ilmat on olleet niin märkiä ... oli ihana tänä aamuna kun ulkona oli pikku pakkanen ja maa oli kova, eikä vellikkö.
Veera kävi ensimmäisellä rokotuksillaan ja painoa löytyi 2,8 kg. Tyttönen oli reipas, eikä noteerannut koko toimitusta, kun oli niin herkullisia nappuloita nokan edessä :) Hieman Veera odotushuoneessa ihmetteli miksi joku koira itkee jossain niin kovasti. Frediä ei toisen itkut huolettanut, ei korvaansa letkauttanut koko asialle.
Pinjalle nämä märät kelit on olleet kyllä kuulon menetyksen paikka ... ulkona kun sataa ja ulos käy käsky, niin muori ei korvaansa letkauta vaan on ihan kuuro. Vasta, kun saat katsekontaktin niin tapahtuu hieman liikettä, mutta hyvin kankasti ja varovasti. Kuulon menetysen ja kankeuden oireet jäsenistössä ovat kuitenkin hyvin valikoivia. Jos sanotaan esim. sana ruoka tai lenkille niin kuulossa ei ole mitään vikaa ja notkeudessa, eikä ketteryydessäkään ole himpun vertaakaan mitää kankeutta. Valikoivasti siis ilmi selvästi iskenyt nuo vaivat :) Raasu, kun emäntä vain ei ole vaivojen todellisuudesta samaa mieltä ja tätähän Pinja ei voi ymmärtää ja laahustaa loukkaantuneena ulos pissalle märkään maahan.
