Vuosi 2018 lähenee loppuaan ja kohta kännymme vuoteen seuraavaan :)
Aika on mennyt siivillä ja päivitykset jääneet tänne tekemättä tyystin.  Facebookin tulon myötä, asioita tulee päivitettyä paljon sinne ... toki taas niitä päivtyksiä ei näe kuin tietyt ihmiset.

Koira rintamalla vuosi on ollut touhua täynnä.  Nautinnolliset metsälenkit kuuluvat yhä arjen ihanuuksiin.  Näyttelyssä on käyty, reissuja tehty ja hienoja, mukavia muistoja saatu roppa kaupalla.

Viimeisestä pentueestamme kotiin jääneet Onni ja Pulla ovat tuoneet tämän vuoden arkeemme sitä nuoren koiran hulvattomuutta ja uusien asioiden ihmettelyn taikaa.  Ihan touhukas vuosi siis kaiken kaikkiaan ollut ja ensi vuodesta tulossa varmasti yhtä touhukas.

Katsotaan josko tästä arjen löytäessä alkuvuodesta uusiin kuvioihin, elämä toisi aikaa enemmän myös tänne päivittämiseen,

Kynnenleikkuu operaatio osa 1 suoritettu :)

Eilen oli aika lyhentää ensimmäisen kerran pikkuisten varpaan kynnet.  Koitin tähdätä siihen, että pienokaiset nukkuvat mahat pullollaan ruokaa.  Joo nukkuihan ne, kunnes otin leikatakseni heidän kynnet .... No onneksi ei ollut taito ruostunut ja operaati saatiin tehtyä, mutta niihän tuo oli kuin olisi "pikkumarsujen" kynsiä saksinut, jotka koittaa samalla mönkiä kohti uusia seikkailuja :)  No viikon päästä viimeistään uusiksi.

Lapsen lapsetkin  2- ja 4-vuotiaat oli viikonloppuna käymässä.  Tuttujan nuo ovat, joten Elena otti pienten kätösten varovaiset silittelyt pennuilleen ja ihanat huokailut ja tiiviit pikkuisten silmien tapitukset rennosti vastaan.  " On ne pieniä, ne on ihan vasta vauvoja. Ne ei osaa leikkiä vielä" ... Kädet poskella niitä autuaasti ihailtiin ja tuijoteltiin.   Hellyyttävä hetki <3

Pentujen painot nousee hienosti ja mahat on pullollaan hyvää ruokaa.  Pentujen ja pentulaatikon puhtaudesta mamma on huolehtinut erinomaisesti.   Nyt innolla odotetaan tällä viikolla pikkuisten silmien aukenemista, jospa ihan kohta ensimmäisillä raottuisivat.

Tänään usko ja epäusko, huoli ja ei huoli jo vaihtelivat ristiriitaisena mielessä, kun punnitsin pentujen painoja .... mitä heti kahdella ensimmäisellä tytöllä paino laskenut eilisestä ... mikä nyt ... on ne pullea mahaisia, virkeän oloisia.  Apua!  Miten Elenan maidon tulo näin yksk kaks loppui ....
No ei se mitään olin merkinnyt tyttöjen painot vahingossa poikien painojen riville .... kas kaikki olikin hyvin ja painot yhä nousussa, niinkuin ulkonäön ja olotilan puolestakin saattoi ajatella :D   Siinä sitä ensin tunne ja järki leikki hippasta, ennekuin järki onneksi voitti ja kaikki selvisi, kannattaa pitää lasit päässä :D
Raukat nämä nälkiintyneet ...

Yhä kutkuttavammin tuntein odotusta siitä, että viikarit lähtevät liikkeelle.  Jo nyt niistä löytyy tiettyjä omia persoonallisuus piirteitä, hauska nähdä vahvistuuko vai muuttuuko ne kun ikää tulee lisää.  Mutta veijareiden luonteista lisää, kunhan kasvavat :)

Elämän ihmeet

31.1.2018 aamutuimaan näki päivän valon 5 pientä ihanuutta.  Kolme tyttöä ja kaksi poikaa.  Synnytys oli niin vauhdikas ja pennut kaikki väritykseltään hyvin samantyyppisiä "lehmälapsia", että siinä meni jo itselläkin tulo marssijärjestys sekaisin, mutta tytöt syntyivät ensin ja pojat sitten :D
Elena hoiti malikkaasti itse synnytyksen ja hoitaa aarteitaan niinkuin vain äiti voi lapsistaan huolehtia.  Näiden ihanuuksien tiitteryyttä ja elinvoimaisuutta on ollut ihana seurata.  Ja sitä miten omistautunut Elena pennuilleen on.  Nyt on viisi vuorokautta pennuilla ikää, vasta nyt Elena oli aamulla hyvin pienen hetken toistenkin koirien seurassa aamuaskareita touhutessani mukana .... mutta 5 min ja sitten jo tuli taas kiire makkariin katsomaan, että siellä on kaikki hyvin.
Pennut ovat aina alkuun makuuhuoneessamme ja sitten kolmen viikon jälkeen siirrytään olohuoneeseen omaan aitaukseen, että kodin arki tulee siinä tutuksi äänineen ja tapahtumineen.
Oma osamme on kuitenkin tässä vaiheessa ihailua ja ihailua.  Hovipalvelijana luonnollisesti huolehdimme, että mammalla tarjoilu pelaa :)

Pentutuhinat saavat varmasti nyt monesti ajan ja ajatukset pentulaatikon ääreen.  Mutta kaiken keskellä arki pitää kuitenkin onneksi askeleet muidenkin hommien äärellä edes hieman kiinni ja luonnollisesti toiset koirat tarvitsevat sen oman osansa ajasta, niinkuin ennenkin.  Päivttäisiä touhuja niidenkään kanssa ei sovi unohtaa missään vaiheessa.  Vain täten jokainen saa purkaa energiansa ja kokea olevansa tärkeä osa tätä "laumaa".

Jose ja Nani kävi eilen näyttäytymässä Parkanon ryhmänäyttelyssä.  Jose oli valioluokan toinen, saaden ERI:n ja Sa:n sekä sijoittuen vielä Paras uros neljänneksi eli ei huono vuoden näyttelyaloitus laisinkaan.  Nani taas sai ERI:n ja oli junioriluokan neljäs. Nani kyllä esiintyi upeasti ja iloisesti tänään Hanna-Leenan esittämänä, heitä oli ilo katsella.  Nani alkaa taas löytämään oman energisen ihanan itsensä nyt juoksun alettua olemaan ohi.  Ja se pikkuinen pilke silmäkulmaan on löytynyt takaisin. 

Pojat 31.1.2018

Tytöt 31.1.2018

Jänniä aikoja

Nyt on Elena käynyt tiineys rtg:ssä ja kyllähän sieltä maha-asukkeja löytyi :)  Toki tuo oli tiedossa jo mahankasvusta ja pentujen vahvistuvista liikkeistä .... mutta nyt siitä on ihan "pentujen ensimmäinen kuva" :D

Nyt siis vain odotellaan ja  ihaillaan odotellessa yhä voimistuvia liikkeitä.  Eletään toivossa, että kaikki menee hyvin loppuun asti, niinkuin kahdessa ensimmäisessä tiineydessä on mennyt.   Mamma ainakin on ollut erittäin hyvin voipa ja energinen, toki nyt mahan kasvu on selvästi rauhoittanut menoa, etä ei ihan entisiä spurtteja oteta enää ja lepäilty on jo tällä viikolla enemmän.  Melkoisia "jalkapalloilijoita" on nuo maha-asukit välillä, mutta tyynen rauhallisena mamma ne näyttää ottavan.

Nanikin tuli "naisen ikään"  ja on rauhoittunut näiden juoksujen aikaan kummasti .... mutta odotan, että kunhan tämä juoksu saadaan ohi, niin eiköhän sieltä sitä riiviötä taas löydy.  Mukava nähdä miten pikku neiti reagoi uusien tulokkaiden tuloon.  Todennäköisesti varma leikittäjä tiedossa muiden ohella.  Elvis menee varmaan taas ihan sekaisin, ainakin ennen on rakastanut kaikkia pentuja yli kaiken .... mutta senpä näkee onko ikä tuonut muutoksia tähän asiaan. 

Nyt siis vietämme kutkuttavia päiviä nauttien näistäkin hetkistä.   Eiköhän sitä ensi viikolla ole sitten jo uuttakin kerrottavaa .... mutta nyt odotellaan ja nautitaan tästä <3

Uusi vuosi ja sen mukanaan tuomat monet toiveet

Vuosi on vaihtunut vuoteen 2018. Oikein Hyvää tätä vuotta kaikille <3

Tämän vuoden suhteen on ilmassa paljon toiveita, paljon uusien asioiden suunnittelua .... mikä niistä sitten loppupeleissä toteutuu ei voi tietää  .... sen näyttää sitten seuraava vuoden vaihde miten kävi.

Tällä hetkellä vielä näyttää lupaavalta, että saisimme pitkästä aikaa talouteemme pentujen tuhinaa :) 5.3.2018 tulee jo neljä vuotta kuluneeksi siitä, kun meillä nähtiin pentujen syntymän ihme.  Toivotaan että tuona päivänä meillä on jo pieni taapertajien joukko, omien isompien lisäksi.
Tästä pentueesta toivomme saavamme myös itsellemme ns. jatkoa .... katsotaan miten käy :)

Viime vuoden puolella olleet todella rentouttavat ja ihanat ulkomaan reissut näyttelyiden parissa, sai toiveen syttymään siitä, että josko tänä vuonnakin jossain vaiheessa saisimme suunnata käymään taas jossain.

Tarkoituksena on sivistää lisää myös "koiratietoudessa" ja kerrata vanhoja asioita.  Sen myötä toivomme itsellemme uuden opiskelun myötä taas uusia vinkkejä ja tuulia tulevaisuuden suunnitelmiin.

Kaiken kaikkiaan toivon, että voisimme kohdata yhtä pelottomin mielin tämän vuoden kuin koirammekin jälleen uuden vuoden vaihteen.  Onni on omistaa koirat, jotka ei reagoi vuoden vaihteen valoilmiöihin, eikä paukkeeseen, vaan olla möllittivät rauhallisina ja kävivät ulkona normaalisti tarpeillaan.   Samoin se mutkattomuus mitä he joulunajan reissulla jälleen osoittivat.  Tyytyväisyys elämään missä vain, kun perusasiat vain on kunnossa ja rakkaat ihmiset ympärillä.  Näillä mielin kohti tämän vuoden tulevia päiviä.

Tuolla joulureissulla tapasimme lenkillä kaksi uljasta kotkaa, harmi kun emme saaneet kuvattua niitä.  Todella uljaita eläimiä, mutta täytyy sanoa että koirat saivat kutsun hyvin äkkiä hihnaan, vaikka nuo linnut meitä ei uhanneetkaan.  Mutta kyllä koirat tuntui kovin pieniltä ja hennoilta siinä vaiheessa.

Koirat on olleet terveinä ja tovotaan, että tämä vuosi sujuisi suotuisissa merkeissä senkin suhteen. Lenkeistä nautitaan ja kavereiden kanssa touhutaan sovussa.  Nani ei enää niin roiku toisten karvoissa, joten vanhemmilla koirillakin on karvat saaneet olla nyt aika hyvin "leikkelemättä" noilla naskalihampailla.   Hanna-Leenan pikkuriiviö alkanee aikuistua :)  Ihana rakkaus pakkaus se on oikeasti, pikkuinen riiviö, mutta juuri sellainen kuin koiranpennun kuuluukin olla.

Hännänhuiske terveiset Diivalta (arvokas rouva), Elenalta (tavaroiden esittelijä), Elvikseltä (emännän henkivartija), Eveltä (talon vahti), Joselta (kujeilija) ja Nanilta (joka paikassa olija)