Niin on päästy taas kevääseen, puissa on jo vihreät lehdet ja kevät kukat alkavat kukkimaan toinen toistensa perään.
Nalan tarina täällä elossa on päättynyt, mutta mielissämme tämä pikku prinsessa tulee pysymään aina. Pahin tuska alkaa jo helpottamaan pikku hiljaa ja elämä jatkaa kulkuaan. Monia ihania ja surullisiakin muistoja jää taas elämän kirjaan. Mielessä on tämän asian myötä suurta nöyryyttä, mutta myös tiedon janoa.
Mutta surullisemmista asioista elämän täyteisempiin. Elena saapui mamma lomaltaan kotiin pirtsakkana ja omana itsenään, lauma toivotti iloisesti tervetulleeksi ja liekö tuo lauma edes tajusi miten pitkään Ellu oli ollut pois, ainakin oltiin iloisen jälleen näkemien jälkeen taas aina niinkuin on olleet ennenkin :)
Ellun lähes vanavedessä tuli myös taloon uusi musta murjaani, jota Adaksi kutsutaan. Eve sai "pikkusiskon", kuten me olemme leikkisästi nimiteleet. Eli Ada on myös kerrynterrieri ja samasta kennelistä lähtöisin kuin Evekin, vaikka muutoin eivät geneettisesti sisaruksia olekaan. "Ison siskon" tehtävät Eve otti varsin mallikkasti ja omaa nuoresta iästään huolimatta kyllä loistavat hermot. Ada kotiutui myös laumaan samantein. Aina näinä hetkinä arvostan tätä laumaamme suuresti, on ihana katsoa miten uusi pieni otetaan vastaan. Ada on osoittautunut varsin kepeäksi ja vikkeläksi .... ketteryyttä ja nopeutta joutuu treenaamaan kaksi jalkaiset väkisinkin ... no minulle se ei tee haittaa tuo treenaaminen, eipä pääse ihan kangistumaan. Perus tottelevaisuutta harjoitellaan eli että toisten ruokakupille ei ole asiaa, ruokakupille saa mennä vasta luvan saatuaan, Adan ei tarvitse olla aina siellä mihin minä tai joku ihminen on ovesta menossa .... ennen kaikkea tämän pikkuisen kanssa opetellaan että maltti on valttia ja kuunteleminen kannattaa :D ja lenkillä on haastetta, kun kaikkia ihmisiä ei saa mennä moikkaamaan ja kerjäämään rapsutukia ja huomiota itselleen. Koikka loikka vertaansa vailla, kunhan ei loukkaisi itseään kun vartalo ja jalat kulkee nopeammin ja pomppivammin kuin järki vielä tässä vaiheessa, kuin pikkuinen lapsi joka on oppinut oikein nuorena liikkumaan .... millaisenhan suojavarustuksen hankkisin :)
Kevät on ollut monelta osin kiireinen ja touhukas, ihanaa kuitenkin että päivät on nyt jo valoisampia ja kyllä sitä herää vähän niinkuin karhu talviuniltaan ja vähemmilläkin yö unilla pärjää paremmin. Nyt riittää pihallakin tekemistä yllin kyllin, toivotaan että ilmat vain nyt suosisivat että saadaan kaikki tehtyä.
Tämän blogin päivittäminen on tahtonut jäädä väkisinkin vähäiseksi, kun tuntuu että aika menee kaikkeen muuhun. Toisaalta melkein kaipaakin aikaa ennen tietokoneita ja kännyköitä, nyt niistä ollaan tietyllä tapaa liiankin riippuvaisia ja kommunikointi nokatusten tahtoo jäädä vähemmälle. Samoin jää paremmin kaikkeen muuhun aikaa, kun ei jumiudu netin ihmeelliseen maailmaan :) Oikein pirtsakkaa kevättä ja nautinnollisia hetkiä ulkosalla ja mukavia yhdessä olon hetkiä läheisten ja nelijalkaisten seurassa! Koitan tässä jossain vaiheessa saada kuvaterveisiä aikaan meidän nelijalkaisilta naperoilta, kunhn ensin on perunat, porkkanat ja herneet maassa ... että saadaan nauttia uuden elämän ihmeestä myös tuolla kasvimaalla <3
