On se vain ihanaa, kun ilmat viilenee ja päästään taas kunnon pitkille lenkeille, ilman että liiallinen lämpö haittaa tahtia. Koirat nauttii ja lattia on taas välillä täynnä metsän roskia, mutta mitäs pienistä ... imurihan on keksitty tähän tarkoitukseen, eipä pääse olemaan hyödytön vehje :)
Pentulaatikon äärelläkin aika kuluu ihan huomaamatta piiperöitä ihaillessa. Soopelit tytöt on kuin kaksoset toinen hivenen tummempi ja isompi vain,mutta pitää ihan kunnolla katsoa että kumpi on kumpi, että erottaa ne. Onneksi toiselle laitettiin pikku viiru kynsilakkaa jalkaan niin on mistä varmistaa jos epäilystä tulee. Musra tyttö on väritykseltään pitkälti kuin isänsä. Soopeli-valkoinen tyttö on helppo erottaa soopeleiden joukosta kun tytöllä on niin paljon valkoista väriä päässä. Ja musta-valkoinen poika on taas ihan oman itsensä näköinen. Tasaisesti tuo joukko rinnalla imee, eikä tässä pentueessa ole ainakaan vielä erottunut päälle päsmäriä tai toisten jalkoihin jäävää yksilöä. Tasainen joukko ainakin vielä kaikilta osin.
Toiset koirat uteliaana välillä kurkailee, mitä meidän huoneeseen on oikein ilmestynyt ja sinne haluttas tulla vähän katsomaankin. Olemme kuitenkin pitäneet meidän huoneen nyt mamman ja pentujen valtakuntana, jonne toisilla koirilla ei ole nyt asiaa.
Hei,
VastaaPoistaMuistin juuri kun pentua ajattelin ja kaipasin tämän teidän blogin :) Pitääpä käydä kattoon kuvia pentuja kansiosta <3 Kunhan vain malttaisin pysyä pöksyissäni :)